SK News
kirjoittanut Antti Rantala
Tällä kertaa SK:n edustuksen etelän leiri suuntasi 10 päiväksi Portugalin Gouveiaan. Mukana matkassa olivat Outi, Sane, Antti ja tämän kauden vahvistus Kivelän Mikko.
Leirillä oli luvassa viisi kisastarttia(1 MCO ja 4 POM), joten käytännössä tämä oli enemmänkin kisaleiri kuin perinteinen harjoitusleiri. Kisat noin kuukausi ennen kotimaisen kisakauden avausta tekivät kuitenkin kropalle sekä mielelle hyvää. Olipahan POM:lla EM-katsastusarvo.
Leirin aluksi vietimme Darei-nimisessä kylässä kuusi yötä. Maastoihin majoituksesta oli noin puolen tunnin ajomatka.
Toisena leiripäivänä kävimme MCO:ssa, jossa oli tarjolla kansainvälistä kärkivauhtia vertailtavaksi. Outi oli naisten eliitin 5. ja samalla paras suomalainen. Mikko otti miesten A:ssa toisen sijan ja Sane lunasti paikan miesten superelitissä sijoittuen kovassa seurassa 37. Kisa oli vaativa sisältäen isosti penkkaa ja haastaavaa suunnistusta jyrkillä kalliorinteillä. Kisan jälkeen palauttelimme ja jatkoimme treenailua mielessämme seuraavan viikonlopun POM.
Viimeiseksi viideksi yöksi siirryimme Arcozeloon, aivan POM:n 2.-4. osakilpailun kisakeskuksen viereen. Nyt keskityimme vain kisoihin, joten mallisuunnistusta sekä kisoja lukuunottamatta emme käyneet muualla suunnistamassa. Kisojen tulokset ja kartat voi käydä katsomassa TÄSTÄ.
Viikon kohokohtina oli Sanen veto 1. osakilpailussa, jossa sijoitus super elitiisissä oli 22. ja suomalaisista 6. paras. Outi juoksi hienoja juoksuja pitkin viikkoa, joista paras oli 2. osakilpailun 3. sija parhaana suomalaisena. Mikko juoksi hyvin maanantain teknisesti vaativan keskimatkan ollen miesten eliitin 21.
Reissussa kaikilla oli mukavaa ja se kului hienossa seurassa nopeasti. Ilman internetin pahuutta oli iltaisin aikaa kaikelle spekuloinnille, joten kevään viestikokoonpanot on mietitty tarkoin. Tarkemmin treenailuja voi käydä kujuilemassa hpk:n puolelta.
Eevert nappasi heti ensimmäisessä maajoukkuetehtävässään pronssia hiihtosuunnistuksen EM-kisoista. Tässä Eevertin kertomus mitalikisasta:
Tiistain keskimatkan 4. sijan jälkeen tiesin pystyväni taistelemaan mitalista, kunhan pidän homman paketissa. Kartanvaihtoja oli kaksi, ja viimeisen lenkin tiedettiin olevan putki.
K-pisteelle ja ykköselle lähdettäessä vauhtia oli paljon ja missasinkin k:n jälkeen ensimmäisen risteyksen. Virhe ei ajallisesti ollut iso, mutta sijat putosivat paljon. Suuri osa edellä olevista hävisi kuitenkin johonkin ja hiihtelin venäläisen perässä aina 3. rastille asti, jonka jälkeen venäläinen juuttui puunjuureen ja pääsin ohi. Tämän jälkeen suunnistin omalla vauhdilla ja omalla sujuvuudella huolellisesti, ja vältin kaikki virheet yhtä huolimatonta oikoa lukuunottamatta.
Hisutin yksin aina toisen lenkin puoleen väliin asti, josta Härkösen Tommi hyppäsi toiselta hajonnalta peesiin. Vaikka loppulenkki oli sama, sain jatkettua huolellista toteuttamista. Viimeisessä kartanvaihdossa näin ruotsalaisen selän ja aloin repimään jo kunnolla. Liput löytyivät hyvin vaikka kävin ottamassa heti kartanvaihdon jälkeisellä rastilla penkan puolelta muutaman lisäsekunnin. Kelasimme ruotsalaisen kiinni, ja kuittasimme ohi pieneen virheen tehtyään. Pidin vauhtia yllä eikä ruotsalainen saanut vastattua. Tiesin että suomalaisena SI-leimaus on hitaampaa, joten otin leimaukset huolellisesti mutta mahdollisimman nopeasti.
Ennen viimeistä rastia Tommi oli muutaman metrin perässä, mutta kuullessaan pronssitaistelusta sai kelattua loppusuoralla aina rinnalle asti. Laitoin kaikki peliin ja venytin monon mitalla voittoon. Tommi lopulta hylättiin yhden leimauksen puuttumisen takia.
Lunta oli juuri tarpeeksi, että kisat saatiin pidetyksi. Ennenkokemattoman kestävät kantohanget mahdollistivat suoraa rastilta rastille etenemisen, eli kompassi ja käyriä piti hyödyntää paljon. Näin 'eksoottinen' hisu ei ollut helppoa ja hyvät sijat menivät oikeutetusti niille, jotka selvisivät vähillä virheillä. Omissakin suorituksissa jäi parannettavaa tulevia arvokisoja varten.
Eevert nappasi heti ensimmäisessä maajoukkuetehtävässään pronssia hiihtosuunnistuksen EM-kisoista. Tässä Eevertin kertomus mitalikisasta:
Tiistain keskimatkan 4. sijan jälkeen tiesin pystyväni taistelemaan mitalista, kunhan pidän homman paketissa. Kartanvaihtoja oli kaksi, ja viimeisen lenkin tiedettiin olevan putki.
K-pisteelle ja ykköselle lähdettäessä vauhtia oli paljon ja missasinkin k:n jälkeen ensimmäisen risteyksen. Virhe ei ajallisesti ollut iso, mutta sijat putosivat paljon. Suuri osa edellä olevista hävisi kuitenkin johonkin ja hiihtelin venäläisen perässä aina 3. rastille asti, jonka jälkeen venäläinen juuttui puunjuureen ja pääsin ohi. Tämän jälkeen suunnistin omalla vauhdilla ja omalla sujuvuudella huolellisesti, ja vältin kaikki virheet yhtä huolimatonta oikoa lukuunottamatta.
Hisutin yksin aina toisen lenkin puoleen väliin asti, josta Härkösen Tommi hyppäsi toiselta hajonnalta peesiin. Vaikka loppulenkki oli sama, sain jatkettua huolellista toteuttamista. Viimeisessä kartanvaihdossa näin ruotsalaisen selän ja aloin repimään jo kunnolla. Liput löytyivät hyvin vaikka kävin ottamassa heti kartanvaihdon jälkeisellä rastilla penkan puolelta muutaman lisäsekunnin. Kelasimme ruotsalaisen kiinni, ja kuittasimme ohi pieneen virheen tehtyään. Pidin vauhtia yllä eikä ruotsalainen saanut vastattua. Tiesin että suomalaisena SI-leimaus on hitaampaa, joten otin leimaukset huolellisesti mutta mahdollisimman nopeasti.
Ennen viimeistä rastia Tommi oli muutaman metrin perässä, mutta kuullessaan pronssitaistelusta sai kelattua loppusuoralla aina rinnalle asti. Laitoin kaikki peliin ja venytin monon mitalla voittoon. Tommi lopulta hylättiin yhden leimauksen puuttumisen takia.
Lunta oli juuri tarpeeksi, että kisat saatiin pidetyksi. Ennenkokemattoman kestävät kantohanget mahdollistivat suoraa rastilta rastille etenemisen, eli kompassi ja käyriä piti hyödyntää paljon. Näin 'eksoottinen' hisu ei ollut helppoa ja hyvät sijat menivät oikeutetusti niille, jotka selvisivät vähillä virheillä. Omissakin suorituksissa jäi parannettavaa tulevia arvokisoja varten.