Uuno Epsanjassa

eli allekirjoittaneen ajatukset ja analyysit edustuksen Espanjan leiriltä

Yleisesti tunnettu faktahan on, että helmikuun taittuessa maaliskuuksi suurin osa suomalaisista suunnistajista suuntaa sulille maille etelään. Näin myös SK:n Edustuksen suunnistajat tekivät. Osa suuntasi Portugaliin ties minne kissanristijäisiin, mutta suurin iskujoukko lähetettiin viikoksi Espanjan Alicanteen.

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli maastoon tutustumista aivan majoituksen viereisillä dyyneillä. Aurinko paistoi ja kaikki muukin vaikutti täydelliseltä, jotta kerrankin vuoden ensimmäinen rasti löytyisi ongelmitta. Mutta ei, nätit rusetit heti alkuunsa ja taas joutuu vuoden odottelemaan uutta tilaisuutta. Näytti muillakin olleen hieman suunnistustekniikka haussa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Päivän toinen treeni suunnistettiin samaisessa maastossa käyräkartalla ja homma oli jo ainakin itsellä hanskassa. Joku siinä ensimmäisessä kerrassa vaan on niin vaikeaa.

Matkan ensimmäinen leirikisa juostiin jo toisena päivänä kohtuullisen mäkisessä ja kivisessä maastossa. Rata osoittautui haasteelliseksi ja lähes virheittä suunnistanut Petteri otti ensimmäisen kisan voiton rumalla erolla muihin. Jere oli toiseksi nopein häviten melkein 10 minuuttia eikä muista sijoista kannata edes mainita. Päälle heitettiin pidempi suunnistusharjoitus rauhallisemmalla vauhdilla.

Henkilökohtaisesti eniten olin odottanut sitä hetkeä kun saa laittaa lampun päähän, yösuunnistusta oli siis luvassa. Pitkällisten lähtöaika-arvontojen jälkeen ensimmäinen yökisa oli valmis alkamaan. Eikä tästäkään koitoksesta muuta kerrottavaa jäänyt kuin, että tänä vuonna veteraanisarjoihin siirtyvä Petteri vei. Erot olivat kokolailla samat kuin sunnuntain kisassa vaikka matkaa oli pari kilometriä vähemmän. Kokemus se on joka puhuu.

Opastusteknisistä syistä tiistain kaksi suunnistusharjoitusta vaihtuivat muutaman tunnin vaellukseen läheisillä vuorilla. Maisemat olivat huikeat, joten ketään ei jäänyt harmittamaan vaikka suunnistamaan ei päässytkään.

Ehkä se leirin kovin otatus koettiin keskiviikkona kun suunnistettiin vuoden 2002 JWOC keskimatkan finaalirata. Edellispäivän vaelluksella sovimme Oskun kanssa, että tänään Petteri ei vie. Itse jaoin vastuuta Oskun suuntaan sillä olihan hän Petterin jo kertaalleen Jämin testijuoksussa voittanut. Toisin kuitenkin kävi. Muiden tehdessä suuria virheitä, selvisin itse parilla pienellä koukulla ja pääsin tuulettamaan maalissa himoittua voittoa ja Petterin päänahkaa. Mainittakoon, että voittoajalla oltaisiin vuoden 2002 kisoissa voitettu mm. Carl Waaler Kaas. Naisten kisan vei Maija ylivoimaiseen tyyliin. Kisan päälle suunnistettiin vielä 1,3 km:n ”supersprintti” takaa-ajona. Tosin aikaerot puolitettiin, jotta muillakin olisi edes pieni mahdollisuus voittoon. Jeren hyvästä yrityksestä huolimatta ensimmäisinä lähteneet tulivat myös ensimmäisinä maaliin.

Kovista harjoituksista jäljellä oli enää toinen yökisa, joka käytiin torstaina. Omalle kohdalleni osui todellinen kulkupäivä, mutta ensimmäinen lippu löytyi vasta kun näin Weken parin sadan metrin päässä leimaamassa. Loppumatka tultiinkin yhdessä kovaa lyöden kuin vuokra-autolla konsanaan ja voitto meni Wekelle. Alkuleiriä dominoinut Petteri ajoi kartalta ulos, mutta muuten nähtiin jo loistaviakin suorituksia. Great!

Leiri oli kaikkiaan erittäin onnistunut pois lukien, että Teemu oli koko leirin kipeä. Säät hellivät ennustuksista huolimatta ja maastot olivat priimaa. Tärkeintä oli kuitenkin päästä tekemään laadukkaita suunnistusharjoituksia sulalle maalle, eikä tuosta maastopankin täydentämisestäkään koskaan haittaa ole. Kaikki ovat varmasti valmiimpia kevään koviin koitoksiin. Kiitos kaikille matkassa olleille, oli ehdottomasti paras tapa viettää tenttiviikkoa!

-Rasmus