Nuorten Jukola 2004

Tässä kaikkien yhdessä kokoamia tunnelmia Lieksassa järjestetystä Nuorten Jukolasta.

Matkasimme Jukolaan tutulla Paunu-bussilla.

Bussilla ajetaan varovarovasti
Ettei kaatuisi suunnistajalasti
Suoraa tietä suoraa tietä
Mäkiä on matkan varrella
Pois hitaat ja peesarit alta
Reitti näyttää vaikealta
Metsässä juostaan tuhatta ja sataa
Jarruja ei meillä olekaan!

 

Meillä oli mukana toinenkin kuski Tanen lisäksi, joten Tanelle jäi aikaa keskittyä matkalaulajan vaativaan tehtävään, tosin vain etupenkkiläisten iloksi.

Lieksaan matkalla SK:n junnut,
Mukana liput ja hienot rummut
Edessä siintää Pyrsän bussin perä,
On siltä jo viety voitto ja terä.
Henki on mahtava hieno,
Edestä kaikuu Tanen laulu vieno.
Tulossa taisto kiivas tuima,
Ja lopuksi voiton kiri huima!

Uhoamisen ohella menomatkalla arvailtiin ykkösjoukkueen sijoitusta. Arvailut liikkuivat kymppisakissa, mutta täytynee paljastaa sekin, että ainoa oikeaan osunut (9.) oli ahkera valmentajamme Iisakki!

Istun bussissa matkalla kohti Nujua,
Mietin miten mahtaa viestit huomenna sujua.
SK:n ykkönen tavoittelee lähes kärkeä,
Vain paha pummi voi unelman särkeä.
Myös muut joukkueet voi yllättää,
Niin että sekoaa Iisakin pää.
Kuitenkin hyvä on muistaa motto:
Parasta reissussa on rehti osanotto!

Matka sujui hyvin rattoisasti, ei tapeltu yhtään ja kaikilla oli mukavaa. JP:llä oli ongelmia kiharoittensa kanssa ja Mikkoa harmitti väliin jäänyt sorsastuskauden avauspäivä. MaO ja Paura voitti Outin ja Röntgpin organisoiman musavisan, Mikko virkkasi pipon ja osa porukasta hankki pahoinvoinnin pomppimalla Jari-Pekan trampoliinissa. Perille tultiin myöhään illalla ja happihyppelyn jälkeen mentiin jännittyneinä nukkumaan.

-Seuraavan päivänä kisapaikalla oli pilvistä, onneksi ei satanut. Tunnelma oli hyvä ja ykkösjoukkue roikkui pitkään kärkikahinoissa pitäen huoltojoukkojen pulssin korkealla läpi koko kisan. Ykkösjoukkue sijoittui ennustetusti kymppisakkiin ja huoltajilla oli hyvä mieli kun kaikki vieläpä selvittivät ratansa läpi. Upeita suorituksia oli monilla, tällä kertaa erityismaininta meidän ”pikkupojille”eli Makelle (12 v.) ja Martille (12 v.), jotka selvittivät 13-16v. radan tyylikkäästi ja Vekstianille, joka juoksi kymppirastireittiläisenä hienosti elämänsä ensimmäisen avoradan, kirjaili Kannuksen Pekka kisan jälkeen muistelovihkoomme. Vekstian muuten hävisi osuusajoissa Maijalle vain ihan vähän yli minuutin! SK:n yhteishenki oli jälleen mahtava, seuraavan päivän AM-kisoissa ei kaikilta edes tullut ääntä, niin kovaa kannustettiin kavereita!

Valmentajamme evästäminä saavutimme siis Kangasala SK:n kaikkien aikojen parhaan NuJu sijan, eli yhdeksännen. Sen verran pitänee setää takaisin, että voittihan Kisa silloni 90-luvun alussa Levon Mikon ankkuroimana. Tässä omia, sekä valmentajan ja joukkuekavereiden tekemiä analyysejä osuus osuudelta:

1. osuus – Samu (=Simo)

Simo todisti olevansa kuningas, Samu juoksi tosi hyvin ja lujaa, Simo on kova jätkä. Niin se kyllä on kun tulee avausosuudelta 25 s. kärkeen! Kotijoukot seurasivat netissä ja väliaikatietojen tullessa oli reaktio, varsinkin tyttöjen, verrattavissa johonkin joukkohysteriaan sillä harva varmaan uskoi, että Simo roikkuisi avausosuudella kärkiletkassa! Simolla oli hallinnan merkit heti lähdössä, K:lle juostessa katse tiukasti kartassa ja rohkeasti eteenpäin, varmasti vaihtoon kärjen mukana oli tosi viesti suoritus. Näin aina niin vaatimaton Simo kertoi itse juoksustaan: -Aika lailla nappisuoritus ja oli hieno huomata että alkuhässäkän jälkeen oli mukana kärkiletkassa ja mikäs siinä letkassa oli juosta vaikka kyyti melko kylmää olikin…

2. osuus – Mikko

Mikko teki kovassa paikassa kahden vuoden ikätasoitukseen verrattuna hyvän juoksun. ”Mikko oli ihan kingi, se vaan loikki siellä pitkillä jaloillaan”, kuvaili joku seuratovereista. Loppusuoralla taisi väsymys painaa, Mikko itsekin sanoi, että muuten meni hyvin, mutta lopussa tuli takkiin. Sehän ei kuitenkaan kauheasti haittaa, toisen osuuden jälkeen kun ei sijoja sekuntipelillä jaeta?

3. osuus – MaO

Maija veti kärkeä lyhyellä osuudella kiinni melkein kaksi minuuttia! Ehkä sitä osattiin odottaakin, mutta kaikin puolin mahtava juoksu se silti oli. ”Matka loppui kesken ja kaikki rastit oli jossain polulla”, Maija valitti. Tässä vaiheessa ankkurille alkoi kertyä lisää paineita…

4. osuus – Toopi

3. ja 4. osuus olivat hajontaparit ja Topi juoksi upeasti taipuen Maijalle osuusajoissa vain kolme sekuntia! Venäjän mahtimenijöillekään ei tullut turpaan tuskin yhtään. Itse Topi sanoi tehneensä jonkin virheenkin, joten kovaa on tuohon aikaan saanut juosta!

5. osuus – Laura

Laura tuli tyhjennysharjoituksin kisaan valmistautuneena osuudeltaan hienosti neljäntenä ja kateudella saivat kaverit katsella bussissa pummittomia reittipiirroksia. Laura jätti AngAn metsään ja todisti olevansa Maijan idoli.

6. osuus – Outi

Outi nosti yhden sijan vaihtaen kolmantena, mutta kärkeen tuli lisää eroa monta minuuttia, kunTP pääsi karkuun Saila Kinnin voimalla. -Alku meni ihan loistavasti, sitten tuli pari pientä virhettä ja niitten jälkeen semmonen tosi tyhmä neljän minuutin pummi. AngA sai siinä kiinni… Harmittaa kauheesti, viesteissä on aina niin tyhmä pummia, Outi sanoi harmistuneena kisan jälkeen.

7. osuus – JP

”Kovassa sakissa pikku virheetkin kostautuvat… Maaliin yhdeksäntenä, loppuveto toi VaHa:n selkää lähemmäs vaan ei kiinni. Kolmas NuJu ankkurointi – Kiitos JP”, Iisakii kirjoitteli paluumatkalla. Koviin paineisiin nähden erittäin erinomaisesti juossut JP kertoi suorituksestaan näin: -Viestin alun 16-vuotiaiden tyhmän palloilun haukkuminen osui omaan nilkkaan. Tajusin virheeni onneksi melko nopeasti. Laakkion sain kiinni taas kolmannella rastilla. Menin kuitenkin valitettavasti sekä Laakkion että rastin ohi. Seuraavat kolme kilsaa meni kohtalaisesti. Toiseksi viimeiselle tulin kuudentena ja puskin mäkeä pari metriä ylös ja tämän jälkeen vielä viiden sekunnin viimeisen rastin paikan kartalta etsimisen jälkeen oli aika järkyttvää kun kolme seuraa painoi alamäessä 30 metrin päässä. Lopussa pistin minkä pystyin – ei riittänyt: sija yhdeksäs. Hienot juoksut kaikilta muilta ja ihan hyvä sija.

”Kaikkiaan juostiin hienoti – ykkösjoukkueen koko suoritus oli loistava ja muut joukkueet juoksivat myös hyvin ikäisiään vanhempien seurassa”, tiivisti Iisakki Pyrinnön ylivoimaiseen voittoon päättyneen jännitysnäytelmän jälkeen.

Kotimatkalla heitettiin erittäin väsynyttä ja huonoa läppää, leikittiin ilmeleikkejä ja käytiin ABC:llä syömässä. Sen takia kotiinpaluukin venyi yli puolen yön, ruokaa kun jouduttiin odottamaan parhaissa tapauksissa jopa yli kaksi tuntia… Samalle huoltsikalle oli nimittäin eksynyt kolme muutakin bussilastillista nälkäisiä suunnistajia. Kaiken kaikkiaan kaikilla oli varmastikin tosi hauska reissu! Ensi vuonna Raumalla, eiköhän taas paranneta sijoitusta muutamalla