SM-normaali 2005 Jämsässä

Viime viikonloppuna tultiin ja kovaa, tai joissain tapauksissa ei tultu, Peltosydänmaata ympäröivien metsien kätköstä. Kyseessä oli siis yksi koko kauden tärkeimmistä kisoista – kaikkein kriittisimpienkin valittajien arvostama suunnistuksen kuninkuusmatka. Näissä kisoissa ei tunneta sellaisia sanoja kuin micro tai sprintti, onneksi. Tosin ratamestari tuntui olevan pitkien tietykitysvälien ystävä.

 

Skabat alkoivat lauantaiaamuna karsinnalla, jossa seulottiin jyvät akanoista (vitsi, mikä sanonta). Tosin karsintavoittaja Oo kertoi yrittäneensä mennä sen verran hitaasti, ettei joutuisi lähtemään vikana finaaliin. Parempi tuuri ensi kerralla. Karsintaradat olivat melko helppoja ja saivatkin jo vähän ihmettelemään, missä piirikunnallisissa sitä tällä kertaa rämmitään. Maasto yllätti ainakin allekirjoittaneen varsin positiivisesti. Odotin sellaista pusikkoa, jossa pääsee eteenpäin lähinnä viidakkoveitsen avulla ja jossa mäet olisi sellaisia jättiläisiä, että jalat olisivat hapoilla ennen ekaa käyrää. (Lue: en ollut aiemmin suunnistanut Keski-Suomessa) Sitten vastaan tulikin pari ihanaa avokalliomäkeä ja meitsi oli ihan fiiliksissä. Lauantain saldo oli junnuilla Outin ja Heinin ykkössijat, MaOn kolmostila, sekä Mikon ja Annan viitossijat. Lisäksi täytyy mainita, että Petteri voitti H21K3:n. Muut A-finaaleihin selvinneet olivat JiiBee, Uzbe, Samu, Sonja, Laura ja Nelli.

Ennen kuin poistuttiin kisakeskuksesta, kävimme syömässä kisaravintolan valtavan suuret kanapasta-annokset, jotka suorastaan herättivät ruokahalun ja jättivät sen jälkeensä. Majapaikkaan läheiselle maatilalle siirryttiin kolmella autolla. Iisakin auto, jossa tietysti oli ainoat kartat perille, päätti tehdä oman kiertävän reitinvalinnan, mutta yhden uukkarin ja pienen peruuttelun jälkeen maitotila löytyi. Illan aikana päästiin lypsylle mukaan, leikittiin ”lentopalloa” Kamun, talon koiran kanssa ja syötiin omenia. Sitten käytiin saunassa ja syötiin – ja kudottiin. Illalla sängyssä kuunneltiin vielä rentoutusnauha. Omasta toiveestani kuunneltiin se laskuvarjo – ei kun kuumailmapallo – tarina, koska viime kerralla nukahdin ennen kuin se oli päässyt taivaalle asti. No, ei siitä paljoa ollut hyötyä, koska tällä kertaa pääsin (ehkä) astumaan pallon koriin ennen sammumista.

Aamulla heräiltiin aikaisin ja murkinan jälkeen ajettiin taas kisoihin. Finaalin radat olivat onneksi huomattavasti jo vaativampia ja pummiakin nähtiin. Alussa oli sellaista ryteikköä, sitten monissa sarjoissa pitkä tieväli ja lopussa tarkkuutta vaativaa rinnesuunnistusta lähinnä vanhempien sarjoilla. Taas monet vetivät huippuhyvin ja olikin mukavaa ja jännittävää odotella kavereita pois metsästä. Odotus palkittiin; Heinille suomenmestaruus, Outille hopeaa, Mikolle neljäs tila (Olli-Markuksen ottaessa voiton), Maijalle kuuennen plaketti ja Samustakin (11.) tuli melkein yhdeksän plaketin mies. Petteri oli myös 11. Lisäksi Uzbe, JiiBee, Sonja, Laura, Anna ja Nelli selvisivät maaliin aikanaan. Pienen odottelun jälkeen saatiin myös palkinnot jaettua. Heini sai auringonkukan upotettavaksi mönjään ja sen lisäksi posliinitaulun, tosin Outi sai hienomman. Sitten jaettiin pakolliset mitalit ja plaketit. Lopuksi oli totta kai pakollisten valokuvien vuoro, ennen kuin lähdettiin kotia kohti.

KooÄlÄlliä odotellessa, Sonja