Perheellinen maratoonareita

Papinsaaren perheen kaikki neljä jäsentä juoksivat lauantaina Tukholmassa maratonin. Kari juoksi Tukholman maratonin myös viime vuonna, mistä syntyi idea koko perheen kisareissusta.

Ainakin maratondebyyttiin asti perheen päälaji on ollut suunnistus. Heini on tosin juniorivuosinaan juossut SM-mitaleille ja ollut edustajana nuorten Suomi-Ruotsi-ottelussa.

Perheen yhteinen maratonprojekti oli kaatua jalkavammoihin. Heinillä oli ennen maratonia takana kuuden viikon juoksutauko, Kari taas oli päässyt pitkän akillesvaivan jälkeen vasta aloittelemaan juoksulenkkeilyä viimeisen kuukauden aikana.

- Kerran jo ehdin siirtää starttipaikan lääkärin todistuksella ensi vuoteen, mutta kun jalka alkoi parantua nopeasti, soitinkin vielä uudelleen ja venytin päätöstä viimeisiin päiviin asti, hän paljastaa.

- Maltilla lähdin matkaan jalkaa tunnustellen. Suunnittelin keskeyttäväni puolivälissä ja meneväni sitten kannustamaan tyttöjä, mutta kaikki sujuikin hyvin. Viimeiset 15 kilometriä menivät kyllä jo kävelyksi, kertoo Kari.

Perheen kärkiajan juoksi Heini, joka saapui maaliin ajassa 3:42.21. Rasitusvamman aiheuttama juoksutauko näkyi tuloksessa, mutta kokemus oli hieno.

- 34 kilometrin jälkeen jalassa alkoi vähän tuntua, mutta eihän silloin voinut enää keskeyttää!

Niina jäi isosiskosta vain kymmenen minuuttia. Hänen kilpailunsa sujui ongelmitta.

- 30 kilometrin jälkeen alkoi jalkoja hapottaa, mutta hyvin jaksoin maaliin asti. Reitti oli tosi hieno, muistelee Niina. Hänellä oli takanaan viikottaisia parinkymmenen kilometrin lenkkejä, pisimmillään oli kertynyt 34 kilometriä.

Myös Sirpalla oli takana hiihtokausi ja sen jälkeen pitkiä juoksulenkkejä. Hän oli kokemuksesta innoissaan.

- Kyllä se oli uskomaton elämys. Yleisöä oli valtavasti, koko ajan tuli kannustusta ja orkesterit soittivat reitin varrella, hän kertoo matkastaan 15 800 juoksijan joukossa.

- Minullakin alkoi painaa 30 kilometrin kohdalla, mutta kun oli enää seitsemän kilometriä maaliin sain uusia voimia. Tavoitekin täyttyi helposti, kertoi Sirpa. Hän tähtäsi neljän ja puolen tunnin alitukseen, mutta ylitti maaliviivan ajassa 4:19.53.

Karilla meni tänä vuonna melkein kuusi tuntia, kun viime vuodelta on noteeraus 4:26.39. Tärkeintä vanhemmille eivät kuitenkaan ole ennätysajat, vaan hienot kokemukset ja juoksun ilo.

Seuraavia maratoneja on varmasti tulossa kaikkien ohjelmassa, viimeistään ensi vuoden Tukholmassa. Jos jalat palautuvat, on koko perhe kesäkuun puolivälissä suunnistamassa Jukolan viestissä.